Miten Taivaskulta rakennettiin

– ilman oikotietä

Taivaskulta ei syntynyt tyhjästä. Se on rakennettu vuosien aikana kokemuksesta, erehdyksistä, onnistumisista, työstä ja siitä sitkeydestä, jota ei voi opetella oppikirjoista.

Taustalla on useampi ammatti ja useampi maailma. Koulutus suunnittelijaksi ja tekniseksi
piirtäjäksi toi visuaalisen silmän ja ymmärryksen ympäristöstä. Rakennusala opetti konkreettisen tekemisen: työn jäljen pitää näkyä, eikä mikään valmistu puhumalla. Rakennuksilla tuli vastaan myös elämän toinen puoli – fyysinen kuormitus, loukkaantumiset ja se, miten nopeasti ihminen voidaan ajaa loppuun, jos rajoja ei tunnista. Siitä jäi yksi oppi, jota ei unohda: oma terveys ei ole itsestäänselvyys, siitä täytyy huolehtia.

Matka jatkui koneenasentajaksi ja koneistajaksi vuosien saatossa. Kahdessa vuodessa
suoritettu kokonaisuus toi mukanaan pikkutarkkuuden, järjestelmällisyyden ja kyvyn nähdä yksityiskohtien merkitys. Koneistuksen kautta syntyi myös ymmärrys koodikielestä, mikä myöhemmin auttoi ottamaan haltuun verkkoympäristön, teknisen tekemisen ja sen, että asioita pystyy rakentamaan myös itse eikä aina tarvitse jäädä muiden armoille.

Samaan aikaan eri työpaikat, yrityskoulutukset ja kurssit rakensivat kokonaiskuvaa siitä
opintojen ohella, mitä yrittäjyys oikeasti on. Ei paperilla, vaan kentällä. Ei juhlapuheissa, vaan
silloin kun pitäisi jaksaa vielä seuraava päivä, seuraava viikko ja seuraava vuosi. Ja sama
jatkuu edelleen, nykypäivänäkin.

Yksi tärkeä vaihe tuli esiintymisten ja ihmisten kohtaamisen kautta. Ravintolat, keikat ja
tilanteet, joissa paikka pitää ottaa itse, opettivat myymään ennen kaikkea itseään; ilman
suojaverkkoja.

Ennen omaa yritystä tuli rakennettua toimintoja myös muille eri alojen toimijoille. Samalla tuli juostua yrittäjien kanssa ympäri Suomea ja osan kanssa ulkomaillakin – joskus ilman varmaa hyötyä, pelkästään sillä ajatuksella, että tutustutaan ensin ja ehkä joskus tehdään yhdessä jotain. Se opetti näkemään aloja sisältä käsin, ymmärtämään toimintamalleja ja sulkemaan pois sudenkuoppia jo ennen kuin omaa yritystä oli edes perustettu.

Mikään ei mennyt pieleen elämässä –

mutta kaikesta maksettiin oppirahat

Jälkikäteen katsottuna mikään ei ole varsinaisesti mennyt pieleen. Jokainen vaihe on tuonut jotain tullessaan. Niin työ kuin henkilökohtaisessa elämässä.

Mutta kaikki maksoi. Aivan kaikki !!
Joskus rahassa. Usein ajassa.

Välillä myös terveydessä, niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella. On ollut hetkiä, jolloin tilillä ei ole ollut käytännössä mitään. Silti seuraavana päivänä on pitänyt mennä tekemään kauppaa, hymyillä, kohdata ihminen ja näyttää, että homma toimii – vaikka sisällä olisi ollut tyhjempi olo kuin pankkitilillä. Ja niin se on toiminutkin. Juuri siksi, että luottamus ei synny siitä, että pyydetään uskomaan. Se syntyy siitä, että ei tarvitse pyytää.

Yhteistyökumppanuuksia on ollut vuosien aikana monenlaisia. Osa niistä on ollut brändien kannalta hyviä, mutta kassavirtojen näkökulmista todella raskaita. Siinä on oppinut konkreettisesti eron:

Kaikki hyvä ei ole heti kannattavaa
ja kaikki kannattava ei rakenna pitkällä aikavälillä siltaa mihinkään.

Ensimmäinen euro tuli kadulta

Ensimmäiset eurot tehtiin kirjaimellisesti kadulta. Rohkeasti juttelemaan ihmisille
kasvotusten. Oikeasti syvään päätyyn.
Muutaman sadan euron budjetilla mentiin torille. Suurin osa rahasta meni paikka- maksuun, eikä mitään varmuutta ollut – vain päätös kokeilla.

Kaupat eivät olleet isoja, mutta riittäviä siihen, että homma jatkui. Ja kyllä siinä luonne kasvoi kasvamistaan. Sillä kun ostat tai myyt takakontilta kevyen teltan alla talvipakkasilla ja teet kauppaa ilman hanskoja, seisot kaatosateessa keskikesällä ja pidät teltasta kiinni, kun myrsky yrittää lennättää sen naapuriin, oppii nopeasti, ettei yrittäjyys ole kiiltokuvahommaa. Se kasvattaa – aidosti.
Samaa on tehty siitä asti. Toistoja toistojen perään. Ja tehdään edelleen. Ainoa ero on se, että turut ja torit, teltta ja peräkontti, kauppojen ja kauppakeskusten sisätilat ovat vuosien varrella vaihtuneet vakavaraiseen yhtiöön ja Lahden keskustassa sijaitsevaan kultaliikkeeseen, josta saa halutessaan myös kustomoidut käsityöt ja korjaustyöt saman katon alta.

Kasvu ei tullut yhdellä loikalla

Moni kysyy, mikä on ollut se suuri käännekohta, kun kaikki palaset ovat loksahtaneet paikoilleen?

Sanoisin, ettei suurta käännekohtaa ole ollut. Kasvu ei tapahdu yhdellä loikalla, vaan pienistä, toistuvista teoista, säännöllisyydestä ja kurinalaisuudesta. Heräämällä joka ikiseen päivään, kerta toisensa jälkeen vaikka ei napostelisikaan. Välillä on huonompia ja välillä parempia päiviä, mutta kaikki päivät ovat silti päiviä muiden joukossa, jotka tarvitsee vain hoitaa. Koska olemmehan me tekevää kansaa.

Toiminta on kasvanut siihen pisteeseen, että palvelemme jo yli tuhatta asiakasta ja liikevaihto liikkuu satojen tuhansien eurojen tasolla. Samalla on hyvä ymmärtää, että kaikki on rakennettu opintojen ohessa, jotka eivät vieläkään ole päätöksessään. Tie ei ole ollut suora eikä nopea, vaan pitkä ja kivinen. Ehkä juuri siksi tekeminen on opettanut tehokkuutta, priorisointia ja sitä, että kaikkea ei voi tehdä kerralla – mutta kaiken voi rakentaa ajan kanssa omalla tavallaan.

Seuraava taso ei synny pelkällä omalla venymisellä, vaan vaatii ympärille vakautta, rakenteita ja oikeanlaisia hartioita. Kaikki eivät näe tätä – mutta ne, jotka näkevät, ymmärtävät arvon ja näkevät, mihin tämä on menossa. Kyse ei ole enää tekemisestä, vaan siitä, kuka seisoo vieressä. Kenet siihen hyväksymme arvomaailmassa.

Tarina, joka kertoo enemmän kuin sata slogania

Uudenvuodenaattona lähdettiin Helsingistä Hollolaan tekemään kauppaa asiakkaan toiveesta. Taksilla, mittari juosten. Matkalla oli yksi kuljettaja Hollolaan ja vaihto toiseen Lahteen. Kauppa tehtiin ja ilta jatkui. Mutta varsinainen tarina syntyi vasta myöhemmin.

Ensimmäinen kuljettaja tuli asiakkaaksi myöhemmin perheensä kanssa. Toinen kuljettaja tuli asiakkaaksi parin vuoden päästä. Ja on asiakkaita, jotka ovat soittaneet vuosien jälkeenkin flyerista, jonka ovat joskus saaneet kaupan sisällä olleella ostopisteellä esimerkkinä. Siksi jokainen kohtaaminen on tärkeä – myös silloin, kun kauppaa ei synny heti.

Kaikkia ei tarvitse miellyttää. Eikä tarvitsekaan. Jos ei resonoi, niin ei resonoi. Ja todennäköisesti siihenkin on omat syynsä. Mutta sen minkä pitää jäädä, on kokemus siitä, että asiat hoidettiin reilusti ja ihmistä kunnioittaen. Jos olet joskus ollut tilanteessa, jossa olet joutunut tekemään päätöksen ilman varmuutta, ilman turvaverkkoa ja ilman takeita siitä, että huominen kantaa – tiedät täsmälleen, mistä
tässä puhutaan. Se tunne, kun on pakko luottaa siihen, että oma tekeminen riittää. Se on sama tunne, jonka asiakas kokee, kun hän antaa käteensä oman kultansa arvioitavaksi. Siksi
luottamus ei ole meille sana, vaan velvollisuus.

Nuoruusvuodet näkyvät yhä tässä päivässä

Yrittäjyys ei alkanut yhdessä hetkessä.
Nuoruusvuosista löytyy myytyjä kalentereita, arpoja ja omin pienin käsin tehtyjä ovikransseja. Ovelta ovelle myyntiä. Tilanteita, joissa piti uskaltaa koputtaa ja avata keskustelu. Myöhemmin sama suoruus näkyi kodinturvajärjestelmien myynnissä. Sieltä oppi yhden tärkeän asian: ihmiset eivät osta pelkkää tuotetta. He ostavat turvaa, luottamusta ja tunnetta siitä, että vastapuoli seisoo sanojensa takana.

Ja siitä syystä tänä päivänä emme näe itseämme pelkästään ostamassa tai myymässä
arvoesineitä. Me rakennamme turvaa ja luottamusta tilanteisiin, joissa ihmiset tekevät suuria päätöksiä omaisuudestaan. Ja silloin vastapuolen täytyy pystyä seisomaan sanojensa takana.

Kotikasvatus näkyy tässä kaikessa. Perusarvot eivät ole tulleet kirjoista, vaan kotoa. Ja yksi
asia on jäänyt erityisesti mieleen: teoilla on aina seuraukset – ja tekojensa takana täytyy pystyä seisomaan suoraselkäisesti.

Markkina, asiakkaat ja luottamus

Kulta-alalla markkina ei katoa, mutta se ei myöskään anna mitään ilmaiseksi.
Yksi asia määrittää kaiken: luottamus.
Osa asiakkaista luottaa heti. Osa ei usko, vaikka näyttäisit kaiken kuinka toteen. Juuri siinä
syntyy ero toimijoiden välille. Luottamus ei tule sanoista, ei sanomalehtien etusivuista, ei
televisiomainonnasta, vaan teoista. Ja teoista syntyy maine ajan kanssa – ei siitä, kuka huutaa
kovimpaan ääneen grammahintoja, markkinoi aggressiivisimmin tai jakaa / piilottelee vastikkeellisia arvoesineitä ”ilmaiseksi”.

Markkinointi on samaan aikaan helppoa ja vaikeaa. Helppoa siksi, että kanavia on loputtomasti. Vaikeaa siksi, että yksikään niistä ei yksin riitä. Puskaradio toimii. Media toimii. Some toimii. Hakukoneet toimivat. Suoramarkkinointi toimii. Mutta vain
silloin, kun ne rakentavat yhdessä muistijäljen.

Ihminen ei yleensä osta ensimmäisestä
kosketuksesta. Hän näkee, kuulee, tunnistaa ja palaa asiaan myöhemmin. Markkinointi ei ole
yksittäinen teko – se on sarja toistoja, jotka rakentavat luottamusta. Ja kaiken tämän
yläpuolella on edelleen yksi asia: ihminen kohtaa ihmisen. Ja siksi jokainen kohtaaminen jää elämään – hyvä puskaradio kauas kantaa, huono vielä pidemmälle.

Miksi tätä tehdään

Taustalla ei ole pelkkä liiketoiminta.
Taustalla on kokemus alasta ja elämästä, jossa kaikki ei ole ollut reilua. On nähty tilanteita,
joissa lupauksia ei pidetä, asioita jätetään kertomatta ja asiakas jää epätietoisuuteen. Siksi
Taivaskullan ytimessä ei ole pelkkä kaupankäynti. Ydin on siinä, että asiakkaan kuuluu ymmärtää, mitä ollaan tekemässä ja miksi.

Ja tässä kohtaa on hyvä pysähtyä yhteen
ajatukseen. Monella alalla ihmiset maksavat palveluista ja tuotteista ilman, että pysähtyvät miettimään tarkemmin, mistä hinta muodostuu tai mikä on todellinen arvo. Se on täysin normaalia.

Kulta-alalla keskustelu kääntyy paljon nopeammin epäilyyn ja kyseenalaistamiseen. Mutta lopulta kysymys ei ole siitä, tekeekö joku rahaa. Kysymys on siitä, miten se raha tehdään, mitä asiakkaalle kerrotaan ja ymmärtääkö asiakas itse, mihin hän on suostumassa.

Siinä kohtaa reiluus alkaa. Mutta reiluus ei ole sana. Se näkyy siinä, mitä tehdään
käytännössä. Siinä, että asiat selitetään auki. Siinä, että painot, pitoisuudet ja hinnat käydään
yhdessä läpi. Siinä, että asiakkaalla on mahdollisuus ymmärtää – eikä vain hyväksyä. Ja ennen kaikkea siinä, että vastapuoli seisoo sanojensa takana myös silloin, kun tilanne ei ole helppo.

Tämä ala ei kaipaa lisää ääntä. Tämä ala kaipaa enemmän läpinäkyvyyttä. Ja lopulta kyse ei ole
kullasta. Kyse on luottamuksesta – ja siitä, miten se ansaitaan.

Suurin osa alalla, oikeastaan millään alalla ei kerro kaikkea. Me kerrotaan. Meidän slogan ei ole keksitty markkinointia varten, eikä se ole sanahelinää. Meidän slogan ei ole lupaus. Se on toimintatapa.

Reilua kultakauppaa on rakennettu kestämään myös silloin, kun se ei ole katteista kannattavin tie meille.

Tämä on vasta alku

Taivaskultaa ei ole rakennettu oikoreitillä. Ei valmiilla pääomalla. Ei helpoimmalla
mahdollisella tavalla. Se on rakennettu kovasta työstä, ihmisten kohtaamisesta, euroista,
jotka on revitty omasta selkänahasta, luottamuksesta ja siitä ajatuksesta, että asioita voi tehdä toisinkin.

Ja ehkä juuri siksi tämä tarina on vasta alkamassa. Kiitos, kiitos suuresti, kun jaksoit lukea loppuun asti.