Siirry sisältöön

Kun oppiminen viedään oikeaan työelämään – kansainvälistä yhteistyötä Taivaskullassa

Kun oppiminen viedään oikeaan työelämään – kansainvälistä yhteistyötä Taivaskullassa

Viime viikot ovat olleet Taivaskullassa erityislaatuisia. Saimme Erasmus+ -jaksolle oppilaan Saksasta, Düsseldorfissa toimivasta Walter-Eucken-Berufskollegista, ja samalla mahdollisuuden yhdistää oikeaa työelämää, kansainvälistä liiketoimintaa ja suomalaiseen kulttuuriin tutustumista.

Opiskelijayhteistyö lähti meillä aikanaan liikkeelle Koulutuskeskus Salpauksen kautta, ja sitä kautta kokonaisuus on vähitellen kasvanut ja mennyt eteenpäin vuosien saatossa. Myöhemmin mukaan tulivat lähes samaan aikaan myös Varia sekä Walter-Eucken-Berufskolleg Saksasta. Tästä kuuluu iso kiitos kaikille mukana olleille oppilaitoksille, opettajille ja ihmisille, jotka ovat olleet rakentamassa yhteistyötä ja mahdollistamassa näitä jaksoja.

Taustalla on tehty paljon työtä, jotta asioita voidaan oikeasti viedä eteenpäin ja jotta yhteistyöstä syntyy muutakin kuin yksittäisiä harjoittelupäiviä tai paperille kirjattuja tavoitteita. Meille on tärkeää kantaa oma kortemme kekoon yhteiskunnassa ja olla mukana tekemässä asioita, joista voi olla todellista hyötyä nuorille, oppilaitoksille, yrityksille ja tulevaisuuden työelämälle. Siitä saa mielestäni myös olla sopivalla tavalla ylpeä. Ei siksi, että tässä pitäisi nostaa ketään muiden yläpuolelle, vaan siksi, että yhdessä tehtynä tällaisilla asioilla voi oikeasti olla merkitystä.

Minulle näiden projektien ydin on ollut koko ajan aika yksinkertainen: jos oppilas tulee yritykseen oppimaan työelämää, hänelle pitäisi mahdollisuuksien mukaan antaa oikeaa työelämää. Ei tehtäviä vain siksi, että päivä saadaan kulumaan, vaan asioita, joiden lopputuloksella voi olla merkitystä myös myöhemmin. Ja oppilaamme kanssa tätä päästiinkin toteuttamaan laajasti.

 

Oikeita yrityksiä, oikeita ihmisiä ja oikeita vastauksia

Jakson aikana selvitettiin kansainvälistä kaupankäyntiä, valmistajia ja brändejä, kuljetuksia, vakuutuksia, rahoitusta sekä mahdollisuuksia toimia Saksassa. Etsittiin Düsseldorfista oikeita liiketiloja, kontaktoitiin yrityksiä ja harjoiteltiin sitä, miten verkkosivulta löydetty tieto viedään seuraavalle tasolle: oikean yhteyshenkilön löytämiseen ja oikean vastauksen saamiseen.

Yksi onnistuneista esimerkeistä liittyi jalometallien analyysilaitteisiin. Alun tutkimuksesta päästiin oikeaan yhteyshenkilöön, todellisiin laitehintoihin, toimitusaikoihin ja lopulta myös siihen, mitä laitteen käyttöönotto Suomessa käytännössä vaatii.

Jakson loppupuolella kävimme vielä yhdessä meidän kirjanpitäjämme luona keskustelemassa yrityksen asioista ja samalla tekemässä harkkokauppaa. Minusta juuri tällaiset tilanteet ovat oppimisen kannalta arvokkaita. Yritystoiminta ei tapahdu PowerPointissa, vaan oikeiden ihmisten, tuotteiden, rahojen, sääntöjen ja päätösten keskellä.

Kaikessa ei tietenkään onnistuta ensimmäisellä kerralla. Joku yritys vastaa, joku ei. Jokin tieto osoittautuu epävarmaksi ja pitää tarkistaa uudelleen. Sekin on työelämää.

Ehkä yksi tärkeimmistä opeista koko jaksolta onkin tämä: kaikkea ei tarvitse tietää valmiiksi, mutta pitää osata erottaa toisistaan se, minkä tietää, minkä joku oikeasti vahvisti ja minkä vasta olettaa.

 

Suomea ei opita pelkästään työpöydän ääressä

Halusin kuitenkin, ettei Saksasta Suomeen tulevan oppilaan kokemus jäisi pelkästään työtehtäviin.

Olemme kävelleet Lahdessa, katsoneet kaupunkia, satamaa, kauppakeskus Trioa, kuntoportaita ja ulkokuntosaleja. Oppilas pitää urheilusta, joten liikuntaan liittyvät paikat olivat hänelle luonnollisesti kiinnostavia. Samalla tavallinen kaupunkikierros muuttuu helposti keskusteluksi siitä, millaista Suomessa on elää ja miten suomalaiset käyttävät kaupunkiaan.

Jakson loppuun saimme vielä mahdutettua kunnollisen Helsinki-päivän.

Kävimme katsomassa Helsingin tuomiokirkkoa ja Uspenskin katedraalia. Ja kun ollaan Taivaskullasta, oli tietenkin pakko pysähtyä hetkeksi myös kullan äärelle: Uspenskin kuuluisat kupolit on kullattu aidolla 24 karaatin lehtikullalla. Vuoden 2004 kunnostuksessa yhden kupolin kultaamiseen kului vain noin 45 grammaa puhdasta kultaa, koska kultakerros on äärimmäisen ohut; noin millimetrin kymmenestuhannesosan paksuinen.

Siinä oli aika hyvä käytännön esimerkki siitä, että kullan kanssa pelkkä paino ei aina kerro koko tarinaa.

 

Helsinkiä vähän eri näkökulmista

Kävimme myös maailmanpyörässä Flying Cinemassa, josta oli erinomaista tutkia kyseistä katedralia. Samalla pääsimme hahmottamaan Helsingin keskustaa ja satama-aluetta vähän eri kulmasta.

Kauppatori oli tietenkin yksi paikoista, joita katselimme. Se on Eteläsatamassa Esplanadin puiston päässä sijaitseva Helsingin tunnetuimpia toreja, josta lähtee myös ympärivuotinen lauttayhteys Suomenlinnaan. Sattuipa vierailumme vielä aikaan, jolloin vuoden 2026 Stadin Silakkamarkkinat olivat käynnissä 4.–10. lokakuuta. Silakkamarkkinoilla emme käyneet, sillä olimme jo keskiviikkona käyneet Lahdessa kuukausi markkinoilla testaamassa muikut ja omenalörtsyt.

Helsinkiä katsellessa yritin tuoda mukaan myös liiketoiminnan näkökulmaa. Kun ajoimme esimerkiksi Bulevardia pitkin ja katselimme kalliimpien liikkeiden näyteikkunoita. Samalla vertailimme majoitusta aina kalliimmista hotelleista Kämpistä Omenahotellin kaltaiseen edullisempaan vaihtoehtoon.

Tarkoituksena ei ollut vain katsoa rakennuksia, vaan ymmärtää yksi hyvin yksinkertainen asia: sijainnilla on arvoa.

Sama tuote, sama palvelu ja saman kokoinen liiketila voivat olla aivan eri hintaisia riippuen siitä, missä ne sijaitsevat ja millainen asiakasvirta ympärillä kulkee. Tämän ymmärtäminen on yritystoiminnassa aika oleellista. Tosin tässä esimerkin tapauksissa Hotelli Kämp ja Omenahotelli pyörittävät aivan erilaisia konsepteja, joten ne eivät ole vertailukelpoisia kohteita toistensa kanssa, vaikka hotelleita ovatkin.

Kävimme myös katsomassa satamia ja sitä, mistä Suomesta lähdetään laivalla esimerkiksi Tallinnaan ja Tukholmaan. Helsingin keskustan satamista liikennöidään molempiin suuntiin: Länsisatamasta Tallinnaan ja Katajanokan sekä Olympiaterminaalin kautta myös Tallinnaan ja Tukholmaan.

Katajanokalla näimme myös ulkoministeriön Merikasarmin. Kun puhutaan kansainvälisestä kaupasta ja eri maissa toimimisesta, on ihan hyvä nähdä välillä konkreettisesti myös niitä paikkoja, joissa Suomen kansainvälisiä asioita hoidetaan. Ja tietysti, kävimme katsomassa myös eduskuntataloa, jossa pakallisia asioita päätetään.

 

Vappua, rantoja ja yksi kyseenalainen parkkeeraus

Helsingissä liikkuessa tuli luonnollisesti puhuttua myös suomalaisesta kulttuurista ja vapusta. Havis Amanda on siitä ehkä hyvä esimerkki: opiskelijat lakittavat patsaan perinteisesti vappuaattona, ja seuraavana päivänä esimerkiksi Kaivopuisto täyttyy vappupiknikille kokoontuvista ihmisistä. Tämän vuoden laskelmissa on puhuttu noin 50 000 ihmisestä.

VaiJa olihan se vedettävä auto hieman kyseenalaiseen parkkiin yhteen mutkaan mattolaiturin jälkeen, jotta saimme oppilaasta kuvan Suomenlinna taustalla😅 Valitettavasti meillä ei ollut aikaa käydä siellä, vaikka nähtävyytenä onkin tunnettu. Kuten tekstistä huomaa, kaikkea ei millään pysty opettamaan Teamsissa, vai mitä mieltä itse olet?

Kävimme katsomassa myös Hietaniemen rantaa. Onhan meri vähän eri asia kuin kuvan kaunis rein-joki Düsseldorfissa. Ja löytyihän sieltä tietysti 2 ulkokuntosalia, mitkä sopi meidän urheilusta pitävälle oppilaalle oikein hyvin. Hietaniemenrannan alueella on rannan lisäksi muun muassa koripallo- ja beachvolleykentät ja rannan tuntumasta löytyy myös ravintola. Aukioloajoista ei ole sitten mitään käsitystä.

 

Päivä päätettiin Heurekaan

Helsinki-kierroksen jälkeen suuntasimme vielä Heurekaan. Joskus ala-asteella todennäköisesti viimeksi käynyt sielä, joten aikaa on tovi vierähtänyt.

Siellä oli juuri muutamaa päivää aikaisemmin avautunut Dinosaurusten evoluutio näyttely, jossa on noin 20 aidonkokoista dinosaurusrobottia. Näyttely avautui 3.10.2026, joten satuimme paikalle käytännössä aivan sen alkumetreillä.

Heurekassa ehdimme polkea polkupyörällä yläilmoissa ja käydä planetaariossa katsomassa asteroideista kertovaa esitystä. Se esitys avasi viimeistään silmät. Kun ihminen pystyy lennättämään avaruusaluksen 160 miljoonan kilometrin päähän etäyhteydellä, lentämään sillä 20 000km/h, etäohjaamaan sen ottamaan näytteen asteroidin pinnalta niin, että annetut käskyt saapuvat vielä puoli tuntia myöhässä, niin tässä kohtaa ei voi enään sanoa, että vain taivas on rajana.. Ei. Kuvittelit mitä tahansa tekniikan puitteissa, niin joku toinen on sen jo valtiollisella tasolla suunnitellut ja toteuttanut.

Siinä vaiheessa päivään oli jo mahtunut kirkkoja, kultaa, kansainvälistä kauppaa, satamia, Helsingin historiaa, hotellien ja liiketilojen hinnoittelua, suomalaisia perinteitä, dinosauruksia ja avaruutta.

Aivan mielettömän upea päivä. Miksi näitä hommia tehdään, no ei ainekaan sen takia, et huudettaisiin somessa kilpaa kovaan ääneen pelkkiä gramma hintoja🤣

Kun pääsimme takaisin Lahteen, käytiin vielä syömässä pizzat ja kebabit. Siihen oli hyvä päättää yhteinen reissu ja harjoittelujakso. Kivet kiinni ja kotia nukkumaan.

 

Oppilaasta pidetään huolta loppuun asti

Kun saavuimme Lahteen illasta, heitimme vielä oppilaan kotiin. Ja koska hänen matkansa jatkui keskellä yötä linja-autolla lentokentälle, heräsimme vielä yöllä soittamaan ja varmistamaan, että oppilas oli päässyt turvallisesti bussiin ja myöhäisemmässä vaiheessa kentälle ja kotiinkin.

Ja olihan hän. Se oli mukava kuulla. Nykyään kun on kaikenlaista liikenteessä, niin parempi varmistaa kuin elää epätietoisuudessa.

Minulle meinaa on kerran aikaisemmin käynyt niinkin, että eräs ystäväni nukkui pommiin ennen lentoaan ja hänet piti lopulta heittää autolla lentokentälle, jotta hän ehti lennolle, koska ei olisi ehtinyt menemään julkisilla. Tällä kertaa sellaista operaatiota ei tarvittu.

Ehkä juuri tällaiset pienet asiat kertovat siitä, miten itse ajattelen harjoittelujaksoja. Jos joku nuori tulee suomesta tai toisesta maasta meille, en ajattele, että vastuu loppuu siihen hetkeen, kun työpäivä päättyy tai viimeinen lomake allekirjoitetaan. Aina täytyy muistaa, että ihminen tulee ensin.

 

Onko opettajien työllä suurempi merkitys kuin ajattelemme?

Tämän jakson aikana oli erityisen mukavaa, että myös oppilaan useammat saksalaiset opettajat pääsivät käymään meillä vierailulla ja toivat tullessaan suomalaisia opettajia tapaamaan meitä.

On aina hienoa tutustua uusiin ihmisiin. Yksin tässä maailmassa ei kovin pitkälle pärjätä, joten mikäpä sen mukavampaa kuin se, että yhteistyö ylittää samalla kaupunkien ja maiden rajat useiden henkilöiden kesken.

Tätä kaikkea miettiessä mieleeni palasi myös viimeisimmässä Asian ytimessä -ohjelmassa kuulemani ajatus opettajien merkityksestä yhteiskunnan henkisen ja sosiaalisen huoltovarmuuden kannalta.

Ajatus kuulostaa ensin suurelta, mutta oikeastaan se on hyvin arkinen, kun kuunteli haastattelun loppuun asti.

Opettajat auttavat kasvattamaan ihmisiä, joiden pitäisi aikanaan osata ajatella itse, toimia yhdessä muiden kanssa, kestää epävarmuutta, arvioida tietoa ja jatkaa eteenpäin myös silloin, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.

Nuorta ei valmisteta vain seuraavaa koetta varten. Häntä valmistetaan elämää varten.
Ja ehkä juuri siitä yhteiskunnan henkisessä huoltovarmuudessa lopulta on kyse.

Tästä syystä saan itsekin olla erittäin kiitollinen siitä, että pääsen kerta toisensa jälkeen vetämään tällaisia projekteja maaliin. On suuri etuoikeus saada olla edes pienenä osana järjestelmää, jolla voi parhaimmillaan olla oikeasti merkitystä ihmisten elämässä.

Kiitos tästä matkasta!

Kiitos oppilaalle tehdystä työstä, aktiivisuudesta ja siitä, että lähdit avoimin mielin mukaan myös kaikkeen siihen, mitä varsinaisten työtehtävien ympärillä tapahtui.

Kiitos Walter-Eucken-Berufskollegille luottamuksesta sekä opettajille hyvästä yhteistyöstä. Kiitos myös Varialle ja Koulutuskeskus Salpaukselle siitä yhteistyöstä, jota olemme saaneet tehdä.

Lyhyemmissä jaksoissa ei opita kaikkea kansainvälisestä liiketoiminnasta eikä Suomesta. Mutta niissä voidaan oppia kysymään vähän parempia kysymyksiä, ottaa yhteyttä ihmiseen toisessa maassa, nähdä yritystoimintaa oikeassa ympäristössä ja ehkä samalla huomata, että maailma ei lopulta olekaan aivan niin suuri paikka.

Ja jos samalla jää mieleen Uspenskin kultainen kupoli, dinosaurus näyttely, suomalainen vappu, Hietaniemenrannan ulkosali, pizza Lahdessa ja yksi aivan jäätävä parkkeeraus Suomenlinna-kuvaa varten, niin ehkä oppimista on tapahtunut juuri sopivasti.

Kiitos oppilaallemme vierailusta.

Toivottavasti Suomesta jäi muutakin mukaan kuin lentolippu kotiin. Tervetuloa uudelleen suomeen.

Ps. Tulemme varmasti katsomaan Rein-joen.